Ajatuksia kontrollista liikkeessä Kehonkäyttötaito ® 

Kontrolloidun liikkeen tarkoitus harjoittelussa on saada haluttu vaikutus haluttuihin kudoksiin. Mitä paremmin sen osaat tehdä, sitä helpommalla pääset, ja sitä turvallisempaa ja tehokkaampaa harjoittelu on. Eikö olekin yksinkertaista ?

Avainasemassa on ärsyke kudoksille. Ärsyke on liikettä vastustavat tai avustavat, tekijät (esimerkiksi painot, kuminauhat tms.), suunta, liiketasot, nopeus, kiihtyvyys, hidastuvuus, toistomäärät liikkeissä tai pitoajat staattisissa harjoituksissa. Tai liikesynergiset tekijät esimerkiksi muualta kehosta. Mietitkö näitä asioita harjotellessasi ? Entäpä käyttäessäsi kehoasi muualla ? Voisitko muuttaa arkielämäsi enempi harjoitteluasi tukevaksi ? Vai voisiko arkielämäsi jo olla itsestään koko harjoitus ?

Palataanpa liikkeen kontrolliin. On helppo tehdä liikkeitä (tai pitoja) sen ihmeemmin miettimättä. Mutta voidaksesi harjoitella haluamasia asioita, tarvitset tietoa. Perustiedot, ns. ”keittokirja” tyyliset tiedot toistojen määristä, vastuksen suuruudesta, palautustaukojen pituudesta, harjoituskertojen määristä viikossa, tarvittavista yleisliikkeistä vaikkapa jalkojen vahvistamiseksi saat kasattua netistä Googlettamalla. Tämä ei ole vaikeaa. Sitten mennään heikoille jäille.

Näetkö oikeasti sen, mitä olet tekemässä kehollasi ? Osaatko kiinnittää olennaisiin perusasioihin huomiota juuri tässä harjoitusliikkeessä ? Onko kehosi oikeista kohdista vakaa, stabiili ja toisista kohdista liikkuva, mobiili juuri kuten tässä liikkeessä kuuluu olla ? Onko liikkeen ajoitus eri nivelissä -liikeketjussa- optimaalinen? Saavatko eri kudokset – luut, lihakset, hermot, sidekudokset, verisuonet- oikeanlaisen ärsykkeen kehittyäkseen ? Ihmetteletkö ehkä sitä, miksi et kehity tai vielä pahempaa, miksi kehosi jatkuvasti kipuilee jostakin enemmän ja enemmän ? Elä lannistu !

Nyt alkaa yhteistyö kehosi kanssa todenteolla; kehosi lähettää sinulle viestejä, ja ne pitää osata tulkita oikein.Tarvitset tulkin, kehonkäytön analysoijan, siis luultavasti fysioterapeutin/lääkärin, joka on kehon anatomian, fysiologian ja biomekaniikan monen vuoden opiskelun lisäksi perehtynyt harjoittelun lainalaisuuksiin. Hän tutkii ammattitaitoisesti kehosi ja tekee päätelmät, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta ongelmasi hoituu kuntoon. Joskus fysioterapeutti lähettää sinut tutkimustietojen kanssa lääkärille, koska tarvitaan lääkärin arvioita tai diagnoosia ja jatkotoimia. Tai toisin päin, saat lääkäriltä passituksen fysioterapeutin luo, koska kehollesi pitää tehdä jotain käsittelyjä, ja sen jälkeen tarvitset opastusta harjoitteluun !

Pikkuhiljaa pääpaino tekemisissäsi siirtyy osaavan tarkkailusi kautta kehonkäytön parempaan analysointiin ja parempaan liikkeen kontrolliin. Ja kun opit oikean tavan käyttää kehoasi, osaat sen lopun ikäsi kohtuullisella harjoittelulla !

Aika kivaa, vai mitä ?

Julkaistu alkuperäisenä GYM- nettilehdessä alkuvuonna 2016

.................

Henrik Kosonen, Juniorivalmentaja:

Taustaa:” Olen toiminut juniorilentopalloilijoiden kanssa kuusi vuotta. Kokemuksen lentopalloharjoittelusta oli tuolloin vain aikuisten miesten ja ammattiurheilijoiden kanssa. Oma pelaajaurani kesti 18 vuotta ja valmensin Mestaruusliigajoukkuetta 8 vuotta. Pelaajaurallani oli paljon loukkaantumisia mm. polvissa, sääressä, jalkaterässä ja lopulta lonkkaan vaihdettiin tekonivel. Kun aloin tutustumaan lasten ja nuorten valmennuksen, tärkeä ajatus - lajitekniikoiden opettamisen ohella – oli ” pelaajan pitää pysyä terveenä koko pitkän urheilu-uran ”. Esimerkiksi monet harjoitteet pyrkivät kehittämään ponnistusvoimaa ylöspäin, minulla oli mielessä turvallinen laskeutuminen. Suurin osa urheiluvammoistani johtui huonosta ja epätasapainoisesta hyökkäyshypyn alastulosta.

Matkustin Italiaan, Belgiaan ja Ranskaan tutustumaan heidän tapaansa ajatella lasten valmennusta. Heidän ajatusmallinsa on hyvin ammattimainen eli siis he valmentavat tulevia ammattilaislentopalloilijoita.Noissa maissa lapsilla on useammin tavoitteena lentopalloilijan ammatti kuin Suomessa. Tärkeämpää kuin junioreissa voitetut mestaruudet on oikeiden lajitekniikoiden oppiminen ja kehon hallinta.
Urheilijalle on usein ehkä sisäänrakennettuna kauhea kiire tulla paremmaksi. Kunnianhimo on ehdottomasti hyvä asia, mutta valmentajan täytyy osata laatia harjoittelu sellaiseksi ettei nuori urheilija kiireessä oikaise tärkeitä tukiharjoitteita.Vaarana on että halutaan ottaa tehoja irti kehosta ja samalla rikotaan liikettä kontrolloivia kudoksia. Jokainen lapsi ja nuori kehittyy eri aikaan. Siksi jokaista urheilijaa on kehitettävä yksilöllisesti.

Lentopalloliiton aluejoukkueessa jokaiselle aluejoukkuetoimintaa osallistuvalle pelaajalle Arto tekee kartoituksen, jossa hän käy läpi nilkan, polven ja lonkan linjaukset, keskivartalon kontrollin ja antaa harjoitusohjeet. Harjoitteet käydään yhdessä läpi, jotta kaikki oppisivat tekemään harjoitteet oikein. Loikka – ja hyppyharjoituksia ei ole mitään syytä aloittaa ennekuin alaraajojen linjaukset toimii ja keskivartalossa on riittävästi pitoa. Junioriharjoittelussa ei saa olla kiire edetä tehoharjoituksiin, mutta kiire on vahvistaa tukilihaksia.
Kehon hallinta ja jalkojen tasapaino on tärkeää, mutta esimerkiksi lentopallon iskulyönti ja siinä olkapään toiminta on myös oltava tasapainossa. Iskulyönnissä käden liike kiihtyy ennen kuin se osuus palloon ja osuman jälkeen käsi jatkaa liikettä. Myös iskulyönnissä täytyy ajatella, että myös ns. jarruttavat lihakset ovat tasapainossa. Olkapään liikkuvuus on testattava ja tarvittaessa laadittava kuntoutusohjelma. 

Testaamisella ennakoidaan rasitusta, joka lihaksiin tulee kun harjoitus - ja toistomäärät kasvaa. Jos liikkuvuus ei ole riittävä on todennäköistä että rasitus kohdistuu väärään lihakseen.Alkuverryttelyssä pystyy huomioimaan moni tukilihaksia vahvistavia harjoitteita. Valmentajat eivät aina ole parhaita asiantuntijoita hyvän alkuverryttelyn laatimisessa. Olen pyytänyt Artolta ohjeet ja näkemyksen alkuverryttelyn sisällöstä ja kestosta. 

Henrik Kosonen, Juniorivalmentaja”